Tämä teksti ja kuvat ovat odotelleet omaa aikaansa, hiljaa taka-alalla, kaikelta muulta elämältä.  Odttanut sitä ajan tuomaa lohdutusta ja sitä, että kuvia pystyisi katsomaan, ilman suurempaa kyynelvirtaa.

Ratsastussaappaat odottavat edelleen ovenpielessä, odottaen hyvää hetkeä lähteä tallille. Auton takakontissa kulkee edelleen satulat, loimet, kuolaimet, kaikki tarvittavat mitä pieni islantilainen ja ratsastaja tarvitsevat. Niille ei ole enää paikkaa, mihin asettaa.



Thoka lähti taivaaseen elokuun ensimmäisenä päivänä. Oli liian monta pientä vaivaa yhdelle vanhukselle kantaa. Thoka ei  vaivojansa valitellut, vaan sitkeästi jaksoi viimeiseen asti, niin kun kunnon islantilaisen kuuluu. Mutta ihmisen on  päätettävä näiden sisukkaiden puolesta, koska on aika antaa periksi.

Eläimet eivät mittaa elämänsä pituutta vaan niiden kivuttomia päiviä

 

Viimeiset päivät

Raskainta oli se hetki, kun päätös oli tehtävä. Valita päivä ja miettiä annetaanko piikki vai aamutaanko luoti otsaan. Sekä sen jälkeinen viimeinen kuukausi, kun jokainen päivä ja ratsastukerta vähensivät yhteisiä hetkiä.

Thokalle taas viimeinen kuukausia oli pelkkää herkuttelua, hitaita lenkkejä luonnossa, paljon vihreää ruohoa, porkkanaa, leipää ja omenaa.







Huikea matka kuljettiin tämän islantilaisen kanssa, meidän yhteisiä vuosia tuli yhteensä 13. Upeita retkiä maastossa, laukkaa ilman satulaa puuterilumessa, useita oivalluksia, muutamat erimielisyydet ja ongelmat, joista aina selvittiin.
Lapset kasvoivat siinä sivussa pienistä teineiksi.

 

Viimeiset jäähyväiset

Kuvan ottamisen jälkeisenä päivänä Thoka nukahti nukutusaineen vaikutuksesta oman tallin pihalla, tutun ihmisen vierellä,  ruohoa syöden,  ilman ihottumaloimea ja onnellisena...

 Þoka frá Garðsá 1994 - 2019