Maarit Sopusointuja -blogista haastoi kertomaan joulusta kahdeksan asiaa. Haaste sai minut muistelemaan omia joulumuistoja ja toisaalta miettimään nykyisiä jouluja ja  suhtautumistani jouluun.



Tässä minun mietteitäni:

Aloitan

Aloitan joulun odotuksen  kukilla. Koska kotonamme on aina tuoreita kukkia, on se luonnollinen siirtyminen jouluisempaan tunnelmaan. Pikkuhiljaa pienet jouluiset asetelmat lisääntyvät, ensin ne ei niin jouluiset, mutta jotka kuuluvat jouluun ja tuovat muistoja mieleen. Tyttöjen huoneiden lähteisyyteen seinälle laitetaan edelleen heillä aina ollut joulukalenteri, jonka pussiin "tonttu" laittaa joka päivä pienen yllätyksen. Täytyy tosin  myöntää, että olen yrittänyt päästä eroon tästä perinteestä, mutta tämä ei tule kuuloonkaan.

Köpiksen Tivolista ostettu koriste kuuluu jouluun

Arvostan

Ensimmäisenä tulee mieleen mieheni, joka haluaa jouluna toteuttaa kaikki ja kaikkien joulutoiveet. Muistuttelee lapsia listoista ja kyselee minulta toiveita.  Hän myöskin toteuttaa kaikki jotenkin mystisesti omasta vähäisestä vapaa-ajastaan huolimatta. Enkä ole koskaan nähnyt hänen hermostuvan mistään jouluun liittyvästä asiasta. Joten tätä luonteenpiirrettä arvostan paljon. Nykyisin suurimmat toteutuneet toiveet ovat olleet matkoja tai esimerkiksi siivooja kotiimme, jota jaksan aina vaan arvostaa. Mutta toisaalta olen ikuinen lapsi, ja toivon pieniä paketta myös itselleni kuusen alle.





Inspiroidun

Tämä onkin vaikea. Koska nykyään tuntuu enemmänkin, että sulkeudun pois kaikista inspiraation lähteistä eikä joulun aikaan ole asioita, mitä minua varsinaisesti inspiroisi. Kevät on minulle inspiroitumisen aikaa, joulu enemminkin vain käpertymisen ja rauhoittumisen ja vanhojen perinteiden aikaa. Ennen hain inspiraatiota lehdistä, kauniista kattauksista ja koristeluista. Mutta nyt olen huomannut, että enemmänkin ahdistun näistä. Koska omat luomukseni eivät koskaan näytä siltä, mitä kuvissa. Aika hassua, mutta pakko hyväksyä tämä tosiasia omassa täydellisyyden tavoittelussa.



Muistan

Muista lapsuuteni joulut ja sen mystisen jouluaamun tunnelman. Ja miten erilaista elämä silloin oli.
Aamulla piti herätä kukonlaulun aikaan, koska matka mummolaan oli pitkä ja lastenohjelmat oli ehdottomasti  ehdittävä katsoa. Ja vielä jännittävämmät tunnelmat, jos matka jatkui vielä mökille. Mahtoiko pieni mustavalkoinen televisio toimia. Jäin myös miettimään, miten esimerkiksi alkeellisissa mökkiolosuhteissa isolle suvulle järjestettiin ruokailu. Ruokailu ei ole jäänyt mieleeni, mutta tunnelma kyllä. Tämän voisi myös lisätä arvostan -kohtaan.  Muistan myös erittäin hyvin tietyt tossut, jotka sain lahjaksi. Pakettia oli pengottu jo hyvissä ajoin ennen joulua, enkä olisi malttanut odottaa jouluun, kun saisin ne jalkaani. Ja nehän olivat niin hyvät, että käytin niitä eräissä hääjuhlissakin. Mahtaakohan nykyajan lapset enää käydä penkomassa etukäteen paketteja...

Minä, onnellinen tossujen omistaja

Rasitun

Rasitun tietysti siitä stressistä, jonka itse järjestän omilla "to do" listoillani. Joka vuosi päätän, että seuraavana jouluna aloitan järjestelyt aiemmin, enkä stressaa mistään. Mutta mystisesti mikään kuukausi ei mene niin nopeasti kun joulukuu. Joulukorttien lähettäminen jää aina vihoviimeiseen iltaan. Viimeisiä lahjapaketteja paketoin vielä juuri ennen jouluruokailua. Tämä taitaa olla luonteenpiirre, josta en vaan pääse eroon ja pitää hyväksyä tosiasia, että rasitun tulevinakin vuosina.






Unelmoin

Mistäköhän unelmoin. Ehkä mikään  unelmistani ei liity jouluun. Valkoinen kaunis joulutunnelma on tietysti unelmissa jokainen vuosi. Mutta toivoisin, että tulevaisuudessakin saisimme viettää joulua läheisten kanssa. Lapset ja heidän elämäänsä tulevat ihmiset viettäisivät joulua meidän kanssa yhdessä.




Virittäydyn

Viimeistään aaton aattona ilta rauhoitetaan ja nautitaan tunnelmasta. Aattoaamu  on se hetki, kun herään aikaisin.   Haluan lasten heräävään kynttilänvaloon ja valmiiseen riisipuuroon. Ja siihen itsellekin niin hyvin muistissa olevaan mystiseen tunnelmaan. Joulupukin kuuma linja ei ehkä ole enää kenellekään se kova juttu, mutta silti sen pitää olla taustalla.


Väsyn

Väsyn  juuri joulun alle kertyviin menoihin. Jostain syystä niitä on joulukuussa paljon, mutta toisaalta kaikki ovat niin ihania, että niihin pitää osallistua. Ja tietysti väsyn jo aikaisin jouluaattona, koska olen tunnettu hyvin aikaisista nukahtamisista. Väsyn myös joulukoristeisiin ja kuuseen  nopeasti. Kaikesta yrittämisestä huolimatta joulukuusi karistaa aina neulasia todella runsaasti. Joulukoristeet lähtevät  nopeasti laatikkoon, koska en muutenkaan ole koristeluihminen, vaikka pidän sisustamisesta. Minusta joulukoristeissa ehkä parasta on se, kun saan laittaa ne pois. Silloin tuntuu, että selkeys ja valoisuus valtaa asunnon ja kevään odotus voi alkaa.


Mutta kaikesta huolimatta olen  luonteeltani tyypillinen rapu. Eli koti-ihminen, joka haluaa luoda läheisilleen tunnelmallisen pesän ja jouluhan on siihen mitän parasta aikaa. Kun vaan muistaa olla stressaamatta liikaa.

Ihanaa joulun odotusta ja kiitos Maarit ihanasta haasteesta <3


 Blogin uusi osoite on www.casamimi.fi