Viime vuoden tykätyimmissä instagram-kuvissa on ihanasti kaikki vuodenajat sekä kaikki rakkaimmat paikkani eli kotimaisemat Helsingissä, mökki Jaalassa sekä asuntomme Espanjan Torreviejassa. Kuvien kohdalla hieman tarinaa kuvista ja elämästä niiden takana.



Vuoden tykätyin oli yllättäin syksyinen järvimaisema. Kuva on otettu viimeisellä mökkireissulla, jolloin laitoimme mökin talvikuntoon. Emme olleet ehtineet käydä mökillä pitkään aikaan ja syksyinen tunnelma siellä tuntui jotenkin surulliselta, niin paljaalta ja yksinäiseltä. Myös laiturin nosto vedestä hieman hirvitti, vesi oli kylmää ja tiedossa oli raskas nostotyö. Vaikka kuva on kaunis, niin minusta se on haikea, kuvan tunnelmalla voisi kuvata kaikkea viime vuoden surullisempia asioita, rakkaan hevoseni menetystä ja muita elämästäni hävinneitä asioita.


Mutta onneksi vuosi oli surun lisäksi täynnä kauniita ja iloisia asioita. Seuraavaksi tykätyin onkin kuva Espanjasta. Kyseinen kuva on viimeiseltä matkalta, jolloin ystäväni oli kylässä muutaman päivän ja saimme nauttia marraskuun pimeydessä ihanasta valosta ja väreistä. Kuva on otettu Torreviejan "rantabulevardilla", jonne on silloin tällöin kiva istahtaa ihailemaan merta ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä. Muuten ehdoton lempipaikkani ihailla maisemia on tietysti oman asuntomme terassi. Seuraava reissu toisen ystävän kanssa on varattu keväälle ja tästä tulee varmasti tämän vuoden yksi kohokohdista.
Seuraavalla kuvalla palataan taas mökille. Tällä kertaa kuvassa on vuoden ensimmäinen mökkireissu äitienpäiväviikonloppuna. Jännitin hieman mökille menoa, koska talven aikana tontilta oli kaadettu puita. Näkymä olikin taas avartunut paljon. Mökillä oli myös tehty ikkunaremontti eli ikkunoita oli suurennettu ja valoa pääsi runsaasti myös sisälle mökkiin. Kuvaa katsoessa muistan innostukseni tulevasta kesästä ja ajasta jonka saisin viettää mökillä. Muistan myös epätoivoisesti etsineeni valkovuokkoja ja löysin vihdoin (onneksi aika läheltä) paikan, jossa niitä kasvoi. Mikään paikka ei tunnu kotoisalta, ellei siellä ole tuoreita kukkia maljakossa.

Seuraavalla kuvalla hypätään taas syksyyn ja tällä kertaa oman kodin lähimaastoon. Muistan ajaneeni töistä kotiin ja ihailleeni upeaa taivasta. Ennen tätä oli ollut pitkään todella harmaata ja kaunis auringonlasku ja värit ihastuttivat. Taisin ajaa jopa hieman ylinopeutta, jotta ehtisin kotiin, hakemaan Nelsonin matkaan ja kuvaamaan merenrantaan. Meri oli sinä iltana uskomattoman tyyni ja kaunis.

Kesäkuussa mökillä ja taas ihanassa auringonlaskussa ja tänä päivänä sattui olemaan synttärini.  Mitään juhlia en järjestänyt, koska olin mökillä vanhemman tyttäreni kanssa kahdestaan. Hänetkin sain houkuteltua sinne sillä verukkeella, että käydään yhdessä Kouvolassa shoppailemassa, syömässä ja kirppareilla. Kuvan kristallimaljakon ja kristallilasin ostin sillä reissulla. En käy koskaan muuten kirppareilla, mutta jotenkin se kuuluu kesään ja mökille. Kristalliset lasit ja messinkiset kynttilänjalat on oma himotuksen kohde, joita yleensä kirpparilta etsin.

Seuraavassa kuvassa ollaankin ihan samoissa maisemissa ja muutama viikko aikaisemmin. Minulla oli seurana mökillä yksi parhaista ystävistäni. Olimme aiemmin käyneet Tallinnassa ja juoneet siellä hyvät ruusuiset gin tonic -drinkit. Siitä inspiroituneena ostin tarvittavat tuotteet eli giniä, Fentimans rose lemonadea, kuivattuja ruusunnuppuja ja timjamia ja nautimme juomat ihanan ruusuisissa keskikesän tunnelmissa. Viikko oli yksi vuoden onnellisimmista. Siihen mahtui aurinkoa, saunomista, rentoa ruokailua kesäkeittiön ääressä ja tietysti upeita iltoja auringonlaskuineen.

Ja taas ollaan mökilllä ja ihaillaan upeaa auringonlaskua. Näihin ei vaan koskaan kyllästy ja tässä kuvassa on siis yksi rakkaimmista maisemista. Kuva on otettu heinäkuussa.


Seuraavaksi taas kotimaisemiin Helsinkiin. Kuvan laatu on surkea, mutta minun taidoilla ei kunnon kuukuvia saakaan. Mutta se kuu, se oli superverisusikuun, huh mikä nimi. Kuva on otettu aamulla. Muistan mieheni soittaneen minulle: "käy katsomassa kuuta". Olin kyllä tietoinen tästä superkuusta, mutta luulin missanneeni sen, enkä olisi sitä käynyt katsomassa ilman soittoa. Perheeni laittaa usein viestiä, jos huomaavat taivaan olevan erityisen kaunis. Meiltä kotiovesta lähtee suoraan polku metsään ja kalliolle, josta on  upeat näkymät. Menenkin usein suoraan aamukahvipöydästä yöppäreissä käväisemään ulkona...

Seuraava kuva on myös kotipihaltamme Helsingistä tammikuun puolivälissä. Kyseinen näkymä on suoraan olohuoneen ikkunnassa ja huomasin yllättäin sohvalla istuessani taivaan muuttuneen suloisen vaaleanpunaiseksi. Joten hain taas kamerani ja kävin kuvaamassa tämän pienen hetken. Rakastan lopputalven tunnelmaa ja vaikka tässä ei eletä ihan vielä siellä, niin tunnelmaltaan on hyvin samanlainen.


Yllättäin tykätyimpiin kuviin on siis päässyt aika tavallisia mutta kauniita hetkiä. Instagramin kuvavirtaa katsellessani tulee niin ihania muistoja ja matkoja mieleen, itselleni olisi mahdotonta valita niistä ne kaikkein tärkeimmät.
Tervetuloa seuraamaan instagramin puolelle siis myös, minut löytää nimellä casamimiblog.

Ja ihanaa alkanutta vuotta. Toivotaan siitä kaikille kaunis ja hyvä <3